Mun pikkuinen kympin tyttö on jo kymmenkuinen, ylikin. Siinä missä Felixin kanssa odottelin kaikkia uusia taitoja innoissani, tekisi tässä kohtaa mieli jarrutella ajan kulumista. Vauva on vauva niin kovin vähän aikaa, mutta toisaalta odotan myös innoissani taaperovaihetta, kun aletaan tosissaan liikkumaan ja leikkimään.
No ei meillä kyllä tähänkään mennessä ole ollut vauhdista pulaa. Pienet siniset silmät seuraavat ihailusta loistaen jokaisen isoveljen liikkeen, ja perässä pysytään jo ihan kiitettävästi. Neidin vauhdikasta konttaamista on hauska seurata, varsinkin kun isoveli jätti sen vaiheen käytännössä kokonaan väliin.
Stella seisoo ja liikkuu tukia vasten tosi näppärästi, mutta uusin juttu on leikkiä kyykyssä. Toisinaan ihan selkeästi tekisi mieli koittaa nousta siitä seisomaan, mutta ihan ei vielä uskalla. Tukea vasten nouseminen sujuu kuitenkin niin ketterästi, että meillä kukkuu-leikkissä Stella itse nousee pöydän takaa kurkistamaan äärimmäisen tyytyvänen ilme kasvoillaan. Kato ku mä osaan!
Stella on oppinut olemaan tiukkana kun tietää mitä haluaa. Enää ei Felix noin vain nappaakkaan lelua kädestä, vaan kiukkuinen huuto kyllä viimeistään kiinnittää äidin huomion, vaikka näppärä taapero koittaisi olla kuinka ovela. Joskus tilanne taas on toisinpäin, ja meteli nostetaan siitä, kun neiti haluaa toisen leikissä olevan lelun itselle. Silloinkin äiti puuttuu tilanteeseen kieltämällä, ja voitte vain kuvitella, miten kymmenkuisen alahuuli menee harmistuksesta rullalle.
Neiti S on myös todellinen äitin tyttö ja kunnon tissitakiainen. Itku tulee aina kun joutuu jäämään vaikkapa ihan vaan isin hoiviin, mutta päättyy yhtä äkkiä kuin alkoikin. Kun äiti sitten vihdoin, puolen tunnin kauppareissun jälkeen on kotona, ei riemulla ole rajoja - kunnes mieleen muistuu se tärkein, maito. Maitoa pitäisi olla saatavilla koko ajan, tai muussa tapauksessa perässä konttaa vaahtosammutin hokien ämmämmämmää. Niin söpöä, ja hetkittäin myös niin uuvuttavaa.
Uusissa tilanteissa ja vieraampien ihmisten kanssa väsymätön touhottaja kuitenkin muuttuu silmät selällään ihmetteleväksi tarkkailijaksi, ja kaikki kehuvat, miten uskomattoman rauhallinen hän on. Joopa joo. Onneksi neiti ei kuitenkaan vierasta enää, vaan päinvastoin hymyilee ja hauskuuttaa minkä kerkeää, kunhan saa itse hetkisen tarkkailla tilannetta.
Stella rakastaa banaania, hedelmäsoseita ja vaatteita, joita tykkää levitellä lipaston laatikosta ja kietoa kaulan ympärille. Vatsan kutitus ja suukottelu saavat hänet kikattamaan, mutta parhaat naurut nauretaan isoveljen kanssa. Nukkuminen on neidin mielestä ihan yliarvostettua, mutta rattaat ovat kova sana. Niihin nukahdetaan aina lopulta, vaikka muuten elämä olisi yhtä kiukkua.
Semmoinen prinsessa meillä asuu.
Luonnetta löytyy, mistä lie tuota temperamenttiakin perinyt...
