On muuten kasvisruokaa ihan extrarakkaudella tällä kertaa, sillä nämä sienet on tosiaan poimittu ihan omin käsin koko perheen yhteisellä metsäretkellä. Jos itse tehty maistuu aina parhaalta, niin entäs itse poimittu?  

Erityisen innoissani tästä suppilovahverosaaliista olin siksi, etten koskaan ennen ollut käynyt sienimetsällä. Sieniä on kuitenkin tullut syötyä, ja muistan miten lapsuudessa äiti toisinaan tekikin sienikastiketta ihan vaan siksi, että minä tykkäsin siitä niin kovin. Kaikki tietävät, että sipuli sopii sienikastikkeeseen enemmän kuin hyvin, mutta mun vatsani ei taida tykätä siitä juuri ollenkaan, joten korvasin omassa versiossani sen kesäkurpitsalla.

Lyhyen googlailun jälkeen totesin, että sieniruuat ovat melko helppoja ja yksinkertaisia valmistaa, ja sienet ovat jo itsessään niin hyviä, ettei niiden kanssa tarvita juuri muuta kuin voita, kermaa ja ripaus mustapippuria. Itse siis tosiaan paistoin sienien lisäksi kesäkurpitsakuutioita voissa, maustin pippurilla ja lisäsin kerman. Sienikastiketta nautimme Stellan kanssa perunamuusin kaverina.

Seuraavana päivänä käytin edellispäivän kastikkeen risottoon. Keitin tummaa riisiä, sekoitin kastikkeen joukkoon ja lisäsin hiukan kookoskermaa ja suolaa. Kookoskerma antoi kivan vivahteen risotolle, ja kuten anoppi, myös minä lisäsin risoton kylkeen avocadoa, joka sopii ihan loistavasti risoton makupariksi. 

Aika helposti valmistui herkullinen ruoka kahdelle päivälle!