Eniten ilahduttaa kaikki

23.58


Puolitoistavuotisneuvolaan piti täyttää kysely, jossa ensimmäisenä tiedusteltiin, mikä lapsessamme ilahduttaa. Miten helppo ja samalla niin vaikea kysymys, johon Harrin vastaus oli "kaikki." Totesin, ettei itseäni ihan erityisesti ilahduta kakkavaippojen vaihto ja väsykiukkuilu, mutta toisaalta sehän tässä ratkaisee, miltä kannalta asiaa katsoo - onhan toki ilahduttavaa, että lapsemme vatsa toimii ja hän tuntee olonsa riittävän turvalliseksi negatiivistenkin tunteiden ilmaisuun.

Taisin kuitenkin lopulta kirjoittaa niille parille riville mitkä oli käytettävänä, että meillä asustaa suurimman osan aikaa iloinen tyttö, joka tykkää halia ja suukotella. Meillä tanssitaan, ilmeillään, kutitellaan, silitetään ja naureskellaan joka päivä. Niin ja opitaan uutta, senkin mä kirjoitin, ja siitä me olemme koko perhe innoissamme.

Oma suosikkini uusista jutuista on puheen kehitys. Mulla oli ideana kuvittaa blogiin puolitoistavuotiaan Stellan sanasto, mutta tähän mennessä sanoja on varastossa jo niin valtavasti, että siitä olisi tullut vähän turhan kova homma. Kuluneella viikolla ollaan nimetty hienosti esimerkiksi hissi ja mandariini, ja uusin hauska hokema on "hömppä."  Usein oma hömpöttelijämme yllättää uusilla sanoilla niin, etten tiedä miten päin olisin, ja sana sanalta tuo pikkuinen muistuttaa yhä vähemmän vauvaa. Se on kieltämättä vähän haikeaa.

Stella myös ymmärtää hirmuisesti. Hän tottelee useimmiten, ja on muutenkin enimmäkseen oikein kiltti lapsi. Hän osaa viedä roskan roskikseen, rakentaa palikoista tornin ja hakea pyydettäessä vaipan - ihan yhden vain. Hän syö hyvin, menee nätisti nukkumaan ja osaa itse kömpiä pupu kainalossa peiton alle, kun oikein väsyttää. Selkein ero näissä osaamisissa veljeen verrattuna on pukeminen, mutta se taitaa kyllä johtua osittain myös ihan lasten omista kiinnostuksen kohteista - Felix kun harvemmin edes tahtoo vaatetta päälleen. 

Stella on tyttömäinen tyttö ja aika prinsessa - eli siis osaa myös kiukutella! Vaikka yleensä neiti on yhtä hymyä, voi vaikkapa sellainen asia, kun äiti puolittaa leivän, jotta reunoja inhoavan lapsosen olisi sitä helpompi haukella, aiheuttaa aikamoisen huudon. Tiukka pikkutaaperolle osoitettu äänensävy taas saa alahuulen työntymään loukkaantuneena ulospäin. 

Koitappa nyt siinä sitten päättää, "mikä lapsessasi ilahduttaa eniten?" Pitääköhän ne mua siellä neuvolassa ihan hulluna, jos soitan sinne, ja haluan vaihtaa vastaukseni vaihtoehtoon c) eniten ilahduttaa, kun näen miten tuo pieni ihailee veljeään, ja miten se veli tahtoo pitää toisesta huolta? Miten ihanaa onkaan, kun nuo kaksi ovat löytäneet yhteisen sävelen ja leikkivät, nauravat ja kiljuvat ihan keskenään? Ehkä saattaisivat pitääkin. Mutta ehkä mä olenkin vähän hulluna näihin...

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe