Hei hei 2016!

21.03


Äärimmäisen kiitollisena kuluneesta vuodesta ja sen aikana tapahtuneesta kasvusta ja eletystä elämästä haluan pysähtyä muistelemaan vuoden 2016 huippuhetkiä, tai ainakin muutamia niistä. Mulla on Felixin syntymästä saakka ollut tapana näin vuoden päätteeksi koota sen tapahtumat pääpiirteittäin ylös, ja voi miten ihana niitä on sitten jälkeenpäin lueskella. Kannattaa harkita, olen jo nyt huomannut miten helpolla nämä niin tärkeät, mutta niin kuormittavat vuodet unohtuvatkaan.

Kun mietin vuotta 2016 ensimmäisenä tuleekin mieleen miten huiman paljon meidän lapset ovat kasvaneet ja kehittyneet, ja miten paljon uutta me ollaan koettu perheenä. Erityisesti mun pieni Hulina-Stella, joka vielä alkuvuodesta oli ihan mun vauva, on tässä 12 kuukauden aikana muuttunut isoksi, reippaaksi tytöksi. Ja vitsi miten ihanasti mun lapset pitävät toisistaan huolta, leikkivät yhdessä ja aidosti rakastavat toisiaan. Enimmäkseen.



Vuosi alkoi tietysti Felixin synttäritohinoilla, jotka onnistuvat aina yllättämään. Aina sitä ajattelee, että nehän ovat vasta ensi vuonna, ja kun se ensi vuosi on, tajuaa että ne ovatkin sitten jo ylihuomenna! Kolmevuotiasta juhlittiin kuitenkin onnistuneesti kolme kertaa, ja sankari itse oli kemuihinsa tyytyväinen. 

Tammikuussa on kirjattu blogiin myös tällainen merkintä: "Viikonlopun kolme kohokohtaa olivat varmaankin kymmenen minuutin pulkkamäkireissu, josta lapset kiukuttelivat ehkä puolet, sen jälkeen suoritettu buffetlounas Ruissalon kylpylässä Ukkini syntymäpäiviä juhlistaen sekä ihanan ystäväni, Stellan kummitäti-Erikan valmistujaiset. Voiton vei kuitenkin isoveli lukemassa satua pikkusiskolleen. Siinä ne pötköttivät vierekkäin sohvalla, ja me vanhemmat tuijotimme tuota näkyä lumoutuneina olohuoneen ovelta - siis sen kokonaisen 1,5 minuuttia mitä sitä kesti."



Helmikuu startattiin Ipanahipoilla, 4v-kaverisynttäreillä ja lasten ihka-ensimmäisellä orkesterikokemuksella, joka oli toteutettu tosi kivasti Seikkiksessä. Siis tämä kaikki saman päivän aikana, josta ylpeänä kirjoitin: "Tulen muistelemaan tätä päivää lämmöllä varmaan loppuvuoden lauantait, sillä tällaista ei meidän perheessämme turhan usein tapahdu!" Se oli kyllä kiva päivä.

Helmikuuhun mahtui paljon muutakin ohjelmaa, kuten häätapahtuma Manillassa, White nights -pelimessut Helsingissä ja isän synttärit, joiden jälkeen kirjoitinkin äidille kirjeen. "Eilen juhlimme nolosti unohtuneita syntymäpäiviä. Kyllähän sinä tiedät, miten huono mä olen näissä, eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Ostimme ruusuja ja leivoimme yhdessä herkullisen kakun, joten meillä oli onneksi mukava ilta." Äidin kuolemasta tuli kuluneeksi kolme vuotta, ja ikävä oli kova. Silloinkin.



Maaliskuu oli kai jonkinlaista uudistumisen aikaa. Helmikuun lopuilla heitin heipat Lumoblogeille, ja maaliskuussa totuttelin jälleen itsekseen bloggaamiseen ja uusin kuumeisesti blogin ulkoasua. Vähintään yhtä kuumeisesti juoksin asuntonäytöissä, sillä olimme karkauspäivänä irtisenoneet edellisen vuokrasopimuksen. Asunto onneksi löytyi ennen kuun loppua, ja pakkaaminen ja muutto toteutui kuun lopussa kovassa flunssassa.  Mahtui maaliskuuhun F:n eka hiustenleikkuukin. 

"Näistä hetkistä ei meidän lapsille ehkä vielä niitä elävimpiä muistoja vielä jääkään, näistä hetkistä kyllä kerrotaan heille tarinoita. Stella nukahti rattaisiin, kun olimme matkalla vaarin ja tädin kanssa pulkkamäkeen. Felix kiljui riemusta, kun mäen laskeminen oli niin hauskaa. Mummin luona rakennettiin lumiukko, josta tulikin Pikku Myy ja joka ei kelvannut Felixille. Käytiin iltahämärässä Seikkiksessä, eikä siellä ollut ketään muuta. Tehtiin sämpylöitä. Leivottiin kakku. Herkuteltiin Pizzariumissa." 

Lasten kanssa touhuilun ja muuton lisäksi mun maaliskuuhun kuului musavideokuvaukset Helsingissä, pitämättömät tuparit ja heti perään läksiäiset, museotreffit Harrin kanssa. Kiinalaista, kotimyyntikutsuja ja brunssia.



Huhtikuussa purettiin loputtomalta tuntuvia muuttolaatikoita loputtomassa flunssassa. Muutossa heivattiin pinnasänky, ja Stella sai alkuun nukkua söpösti vuodevaatelaatikossa. Pinnasängystä siirtyminen oli tietysti iso askel pienelle tytölle. Tai ainakin hänen äidilleen.

Huhtikuussa juhlittiin myös mun synttäreitä:
"Mun äidillä on tänään syntymäpäivä!" kailotti kolmivuotiaani tänään ruuhkaisessa kassajonossa. "Me pidetään juhlat ja tehdään kakkua. Minä olin tänään päiväkodissa ja minulla oli kiva päivä." Tätejä hymyilytti. Kotipihassa myös roskapusseja kantavalle naapurillekaan ei jäänyt epäselväksi kenellä on tänään juhlapäivä. Kotona vatkasimme yhteistuumin mutakakkuaineksia kulhossa, Felix kertoi, että "olen ihana äiti koska osaan leipoa kakkua." 



"Kevätaurinko ja vappu juhlivat tänä vuonna yhdessä, ja me nautittiin täysillä mukana! Valon ja lämmön lisäksi #vappu2016 tarjosi aika paljon ohjelmaa - brunssia, 3v-synttäreitä, piknikkiä, tivolia, skumppaa ja kakkua, kavereita, lasten kanssa vietettyä aikaa, keinumista, hiekkakakkuja, ilmapalloja, askartelua, munkkeja, simaa ja päiväunia. Koko paketti, enkä enempää olisi voinut toivoa. Juuri tätä tähän väliin kaivattiin, täydellinen startti keväälle."

Toukokuu oli suloisen lämmin ja kesään heräilevä Turku tarjosi paljon kivaa ohjelmaa, kuten muotinäytöstä, ruokarekkoja, lasten päivää ja design-myyjäisiä VPK:lla. Muita toukokuun ilonaiheita olivat muun muassa viiden euron täydellinen kesähattu lapselle, läpsyt, siirtokuvatatskat, markkinat, avautuvat kesäterassit, täydelliset aurinkolasit sekä kotikaupunki, pannullinen kahvia ja norjanmunkki kevätauringon valossa.

Toukokuussa teimme Harrin kanssa yhdistetyn työ- ja lomamatkan Kööpenhaminaan ja Malmöön, jonka aikana lapset nauttivat kevätsäistä maalla mummilassa. Kuun tärkein tapahtuma oli kuitenkin ja tietysti Stellan syntymäpäivä.



Kesäkuussa vietettiin tietysti juhannusta ja Felix osallistui ekaa kertaa synttäreille ilman äitiä: "Ekojen kertojen listaan kirjataan: Eka kaverisynttärivierailu / 12.6.2016 / Lapsen fiilikset: onnelliset / Äidin fiilikset: ristiriitaiset." Kaiken lomailun ohessa sain huikean mahdollisuuden osallistua mielenkiintoisiin mainoskuvauksiin, josta en tietenkään kieltäytynyt.

Stellan kaksveejuhlinta taidettiin reissun takia virallisesti hoitaa kesäkuussa. Ukkini ei päässyt juhliin, eikä hän tule pääsemään enää seuraaviinkaan. "Luonnollista, mutta ihan luonnotonta. Että joku lakkaa olemasta. Että enää ei ole sanoja sanottavana."



Heinäkuun summasin blogissa näin: "Hei hei katuliiduntuoksuinen, mansikanmakuinen heinäkuu! Hei vaan Unikeon markkinat, Keskiaikamarkkinat ja kaikki muutkin markkinat. Heippa Ruisrock, kesäleiri vuosimallia 2016 ja Ydintalvipuutarha, ikuisesti sydämissämme. Kiitos, heinäkuu, ihanista retkistä Raumalle, Paraisille, Vepsään, Naantaliin ja Helsinkiin Skidit-festareille ja Lintsille. Kiitos kauniista Turusta Qwenseleineen, jokirantoineen ja Kuralan Kylämäkineen. Kiitos täydellisistä terassikeleistä, rennoista pikniklounaista, uintireissuista, pihakirppiksistä, lomapäivistä maalla ja grillaavasta anopista. Kiitos metrilakuista, Kolmen kaverin jäätelöstä ja Salon torin thairuokakioskista. Kiitos isomummilan kauniista puutarhasta ja viinimarjoilla ja lätyillä lapsia ilahduttavasta isomummista itsestäänkin tietysti. Perheajasta. Parisuhdeajasta. Omasta ajasta. Ja aivan erityisesti ruoka-ajoista."

Heinäkuuhun mahtui iloja ja suruja, kun mukaan mahtui niin neljäs hääpäivämme, kuin Ukin hautajaiset. "Mennään kattoo Ukkia ja Jumalaa taivaaseen. Me voidaan mennä sinne lentokoneella." - Felix 3v, joka tahtoi kantaa arkkua



Ihan huikean tapahtumakesän päätti elokuu, joka sisälsi muun muassa Flow-festarit, Taiteiden yön, lasten kanssa vietetyn hauskan maatilapäivän, Annun babyshowerit sekä ensimmäisen hääkuvauskeikkani.

Lopulta loma loppuu, ja päiväkoti alkaa, Stellalla siis ihan ensimmäistä kertaa. Tutustuminen sujui oikein hyvin ja ekat viikot ihan yli odotusten. Kaikki olivat tyytyväisiä, mutta eivät yhtään yllättyneitä siitä, että eniten jännitti äitiä.

"Äiti missä Peelis on?"
"Felix jäi päiväkotiin vielä joksikin aikaa."
"Minäkin jään huomenna."






Syyskuun kohdalta löytyy kaksi blogipostausta, muistaakseni kirjoitin kolme, joista yksi on jostain syystä kadonnut. Tästä kuusta muistan sen, miten vaikeaa kotona oleminen oli. Tunsin syyllisyyttä ja huonommuutta työttömyydestä, vaikka en mä toimettomanakaan missään nimessä maannut! 

Pidettiin lasten kanssa vapaapäiviä, tehtiin retki lintutornille ja vietettiin paljon aikaa mummilla, vaarilla ja isomummilla. Syyskuu oli meillä oikea sadonkorjuukuukausi. Keräsimme, söimme ja säilöimme sieniä, karhunvatukoita, mustikoita, omenoita ja puolukoita. Vietimme paljon aikaa maalla ja metsässä, ja se teki kyllä hyvää niin mun päälle kuin lapsillekin. 




Vuoden 2016 lokakuu on mulle kyllä aivan ainutlaatuinen ja unohtumaton. 1.10. musta ei tullut ainoastaan kummitäti, vaan sain olla paikalla tukemassa ja jakamassa hetken, jona hän syntyi. "Kummin tehtäviin kuuluu olla mukana lapsen elämän merkittävissä hetkissä - syntymäpäivillä, rippijuhlissa ja häissä. Toistan itseäni, mutta ymmärrättehän, millainen etuoikeus ja kunniatehtävä on saada olla mukana siinä elämän merkittävimmässä tilanteessa, hetkenä, jolloin elämä alkaa." Lokakuun lopulla tyttö sai kauniin nimensä: Enna Riley.


Lokakuu oli kyllä muutenkin niin täynnä ohjelmaa, etten varmaan pysty edes muistamaan kaikkea! Ainakin järjestin ekat lastenvaatekutsuni, vietin lasten kanssa Helsinkipäivän Linnanmäen valokarnevaalissa ja Lasten kaupungissa, juhlin kavereiden synttäreitä naamiaisten merkeissä, tein parit kuvaukset ja ihailin lasten kanssa ruskaa Ruissalossa. Loppukuusta kävin myös verkostoitumisristeilyllä, I love me-messuilla ja Schwartzkophin näytöksessä, joiden jatkoilla esiintyi Reino Nordin, ja sitten seuraavana viikonloppuna anopin synttäreiden yllätysvieraana nähtiin Jukka-Poika. 

Huh huh.




Hengästyttävä meno jatkui marraskuussa: "Mun viikonloppuun on mahtunut  yleistä Helsinkipalloilua, junamatka kolmen tunnin unilla ja suoraan ihanan, tulevan äidin babyshowerit. Vauvajuhlien jälkeen lasten haku Vaarilta, toisen kantaminen nukkuvana autosta, toisen kanssa vielä iltapala duploleikkien lomassa. Brunssi yhden kummitädin luona, lautapeliä, temppuilua Lasten liikunnan ihmemaassa ja pelottava ääni- ja videoinstallaatio Wäinö Aaltosen taidemuseossa. Ollaan me tässä välissä ehditty lukea ja tehdä pizzaakin."

Marraskuun ohjelma sisälsi myös mun elämän ekan keikan Tavastialla, mutta korjasin tämän kulttuurisen puutteen hoitamalla ekan vierailun Tavastian legendaarisella bäkkärillä sitten samalla reissulla. Juhlittiin tietysti myös isänpäivää, ja sitten käytiin Tukholmassa ja ihanalla Skidit-risteilyllä ihan vaan oman perheen kesken. 



Joulukuu onkin sitten tietysti vielä ihan tuoreessa muistissa. Käytiin perinteisesti kiertämässä kaiken maailman markkinoita, tehtiin piparitaloa ja mä rakensin lapsille oman joulukalenterin. Kutsuttiin kavereita kylään, tehtiin pipareita ja torttuja, juotiin glögiä, kuunneltiin joulumusaa ja katseltiin joululeffoja. Tämän vuoden hitti oli "Joulupukkitöissä" eli Joulupukki ja noitarumpu, joka vielä viime vuonna oli Felixin mielestä pelottava. Lasten leikeissä esiintyi toistuvasti "kikkaran kakkara."

Askartelimme lasten päiväkodin tädeille hienot muistamiset, mutta onnistuttiin vahingossa skippaamaan Stellan ensimmäinen joulujuhla. Harmitti ihan älyttömästi. Silti joulukuu oli tunnelmallinen ja ihana, kiireinen, muttei kovinkaan stressaava. Jos arvioitaisiin joulua suorituksena, annoin itselleni helpotuksia, mutten kuitenkaan mitenkään alisuoriutunut. Tai siis, yritän kai sanoa että olen ihan tyytyväinen. Haha.

Tämän vuoden paras joululahja oli oppisopimuspaikka, joka alkaa... iik huomenna! Korkeat odotukset ja huikea startti siis tähän vuoteen! Wish me luck. Ainiin ja muistakaa osallistua edellisen postauksen arvontaan!

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe