Viisivuotiaalleni

21.13


Viisi vuotta voi olla lyhyt tai huomattavan pitkä aika, riippuu mistä suunnasta ja kulmasta sitä katselee. Sinun kohdallasi en osaa sanoa. Olemme viiden vuoden aikana kokeneet, oppineet ja kasvaneet valtavasti yhdessä, mutta samalla tarkalleen viiden vuoden takainen hetki, jona makoilimme kovalla sairaalan pedillä vierekkäin aamuhämärässä toisiamme tuijotellen ja hiljalleen tutustuen, tuntuu hetkittäin kuin eiliseltä.

Kun odotin sinua, aika tuntui kulkevan hirmuisen hitaasti ja aika oli juuri se, mitä minulla oli silloin ihan erityisen paljon. On hassua, miten ihminen voi joskus oikein toivoa ajan kuluvan, mutta toisinaan taas hetket tuntuvat valuvan käsistä aivan liian nopeasti – kai tämäkin riippuu jälleen katsontakulmasta. Tuntuu tosi hurjalta, että olet jo puolessavälissä kymmenenteen ikävuoteesi tai että aloitat koulun jo huomattavasti lyhyemmän ajan päästä kuin mitä syntymästäsi on kulunut.

Viidessä vuodessa näköjään kuitenkin ehtii paljon. Sinä olet siinä ajassa ehtinyt valloittaa monet sydämet ja kasvaa pienestä, vatsakipujaan huutavasta vauvasta ihan muuten vaan huutavaksi, mutta valtavan ihanaksi pojaksi. Olet kielellisesti, motorisesti ja tunneälyllisesti taitava, olet aina ollut. Itse asiassa olet niin taitava, että joskus huomaan odottavani sinulta vähän liikoja, enemmän kuin viisivuotiaalta oikeastaan pitäisi odottaa. Koitan jatkossa muistaa että sinä olet vielä pieni, vaikka oletkin niin iso. Ei kaikkea tarvitse osata heti, sitähän mä sinullekin koitan aina muistuttaa.

On olemassa yksi asia, jota ihailen sinussa aivan erityisesti Felix. Tiedätkö mikä se on? Se on kaikki se rakkaus, mitä sinussa on. Jo nelivuotiskirjeeseesi kirjoitin, miten olit jälleen muistanut kertoa meille kaikille, minulle, isille ja Stellalle, että rakastat meitä valtavasti. Teet sitä edelleen, päivittäin, ja lisäksi olet lisännyt listaasi vauvankin, josta jo puhut niin kovin hellästi. Sinusta tulee hänelle mitä parhain ja huomaavaisin isoveli, yhtä hyvä kuin jo olet Stellalle. Minusta on hienoa nähdä, miten sinä, pieni poikani saat läheisesi tuntemaan itsensä tärkeiksi ja rakastetuiksi. Se ehkä tärkeämpi taito kuin mikään, mitä minä osaan sinulle edes opettaa.

Kun taas täytit kolme, annoin sinulle ohjeita elämän varalle. Kyllä, ne ovat edelleenkin voimassa, mutta tänään haluan kiittää sinua näistä viidestä vuodesta. Kiitos lempeistä sanoistasi, jotka opettavat minua arvostamaan itseäni enemmän. Kiitos, että silität poskeani ja pidät puoliani jos minulla on surullinen olo. Kiitos siitä, miten käperryt syliini aina kun siihen on tilaisuus. Kiitos, että sinä teit minusta äidin.

Olen sinusta valtavan ylpeä ja rakastan sinua äärettömän paljon satamiljoonaa.

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kommentista!

Subscribe